Keittiöpuutarhan suunnittelu

Mahdollisuuksia on rajattomasti – ja viljelijällä valtavasti vaihtoehtoja, joista valita

Aloitin viljelijän urani kymmenen vuotta sitten. Silloin minulla oli käytössäni neljä kasvilavaa. Vuosien mittaan niistä kasvoi noin neljänsadan neliön suuruinen keittiöpuutarha. Nyt on aika aloittaa alusta. Uusi talo, uusi puutarha ja uudet mahdollisuudet. Olen aivan innoissani!

Missä maanpinta viettää hieman etelään ja maa on mustaa, multaista ruokamultaa, pohjoisen puolella kasvaa puita ja pensaita ja talo on lähellä, siinä on keittiöpuutarhalle paras paikka. Mutta tismalleen tällaista paikkaa ei aina löydy. Omalla tontillani maa on hiesusavea, valtavat puut varjostavat suurta osaa puutarhasta ja metsäkauriit, villisiat ja jänikset napostelevat kasveja minkä kerkiävät. Puutarhan perustaminen vaatii silloin paljon pohtimista ja ennen kaikkea paljon työtä.

Sijainti

Keittiöpuutarha tarvitsee suurimman osan päivästä mahdollisimman paljon aurinkoa, jotta kasveilla on parhaat edellytykset kasvaa vahvoiksi a ja tuottaa runsasta satoa. Sen vuoksi olisi hyvä, ettei aivan keittiöpuutarhan lähellä kasva suuria puita aluetta varjostamassa. Puiden juuret ulottuvat suunnilleen yhtä pitkälle kuin latvukset ja ne varastavat keittiöpuutarhan kasveilta auringon valon lisäksi vettä ja ravinteita.
Jos maa on vetistä, se pitää ojittaa, sillä vihannekset eivät kestä seistä pitkiä aikoja liian märässä maassa. Jos ojitus ei ole mahdollista eikä tavoitteena ole aivan perinteinen kasvimaa, vihannekset voi kasvattaa myös kasvilavoissa tai kohopenkeissä. Näin maanpinta nousee ylemmäksi, juuret saavat sopivasti happea ja kasvit kasvavat vauhdilla. 

Maaperä

Luin joskus erään puutarhurin sanoneen, että kun käsi uppoaa maahan kyynärpäätä myöten, maa kelpaa viljeltäväksi. Tätä ei ehkä pidä ottaa ihan kirjaimellisesti, mutta se on totta, että kasvit tarvitsevat ravinteikasta, multaista maata viihtyäkseen. Jos maaperä on hiesusavea, hiekka- tai moreenimaata, siihen on lisättävä humuspitoista maa-ainesta, kuten turvetta, ruohosilppua tai kompostimultaa. Jos taas kärsivällisyys ei riitä vuosien mittaiseen maanparannustyöhön, on parasta aloittaa viljely kasvilavoilla, jotka täytetään valmiilla, puutarhamyymälästä ostettavalla mullalla.

Vesi

Veden suhteen asia on yksinkertainen. Keittiöpuutarhaa ei voi sijoittaa paikkaan, jossa vettä ei ole saatavilla. Kastelukannujen kantaminen muutamaa kasvilavaa varten vielä menettelee, mutta laajemmille hiekkamaille tarvitaan aurinkoisena päivänä suuria määriä vettä kaksikin kertaa päivässä.

Kun keittiöpuutarhan paikka on päätetty, on aika hahmotella sitä paperille. Työt aloitetaan heti, kun routa on lähtenyt maasta.

Itse levitän puutarhan pohjaksi maanpeitekan­gasta. Sitten sijoittelen kasvilavat paikoilleen, korkeintaan kaksi päällekkäin, ja täytän ne puolilleen hevosenlannalla, jonka poljen tiiviiksi. Lopuksi lisään puutarhamultaa melkein lavan reunaan saakka.

Kasvilavojen väliin pitää jäädä sen verran tilaa, että käytävillä mahtuu kulkemaan kottikärryjen kanssa. Omassa puutarhassani käytävät on peitetty kuorikatteella, sillä sen päällä on mukava kävellä. Lavat kehystän 150 cm korkealla aidalla, jotta metsäkauriit eivät pääse tekemään tuhojaan.

Ajattele

Jos tontilla ei aiemmin ole ollut keittiöpuutarhaa, on otettava huomioon muutamia seikkoja. Näistä tärkeimpiä ovat sijainti, maaperä ja vesi.