Viherlannoitusta ei ehkä tule ensimmäisenä ajatelleeksi, kun aloittaa viljelyn. Syytä kuitenkin olisi! Omalla kohdallani kaikki alkoi sattumasta. Tavoitteenani oli luoda keittiöpuutarha, jossa kukat ja vihannekset muodostaisivat yhdessä kauniin viljelmän, ja niinpä istutin samettikukkaa penkkien reunoille. Olin näin huomaamattani aloittanut viherlannoittamisen, hyvin ekologisen maanparannusprosessin, ja puutarhani alkoi yhtäkkiä muistuttaa aitoa ranskalaista keittiöpuutarhaa!
Viherlannoittaminen on yksinkertaisin tapa lannoittaa maata, vähentää ravinteiden hävikkiä, parantaa maa-aineksen rakennetta ja vähentää rikkaruohojen esiintymistä. Samanaikaisesti viherlannoitus luo mehiläisille, perhosille ja muulle hyödylliselle eliöstölle parhaat edellytykset ihastua puutarhaasi. Harvoin lannoitteella on näin monta etua puolellaan.
Jos puutarhan haluaa sommitella tarkasti, viherlannoitteet kylvetään ennen muita kasveja tai niiden jälkeen. Oma tapani on myös mitä mainioin – kun kylvän viherlannoitteita penkkien reunoille tai tiivistämään muiden kasvien välejä, estän samalla rikkaruohojen kasvua.
Sen sijaan, että maa jätettäisiin paljaaksi, voidaan siihen kylvää viherlannoitetta koko kasvukauden ajaksi. Useimmat viherlannoitteena käytettävät kasvit katkotaan ennen kukkimista, jonka jälkeen ne möyhennetään maahan (noudata tarkasti siemenpussissa olevaa ohjetta), mikä lisää multavan maa-aineksen sekä ravinteiden määrää. Maasta tulee möyheää ja ravinteikasta. Joillakin viherlannoitteilla, kuten lupiineilla, on syvät paalujuuret, jotka parantavat maan rakennetta samalla kun ne ulottuvat ottamaan ravintoa ja kivennäisaineita syvemmistä maakerroksista. Toiset viherlannoitteet, esimerkiksi viherapilat, pystyvät sitomaan typpeä ilmasta. Maatuessaan ne vapauttavat typen maaperään.
Kerääjäkasvit kylvetään satokauden päätteeksi, esimerkiksi kun sipulisato on saatu talteen. Kerääjäkasvi sitoo itseensä maahan jääneet ylimääräiset ravinteet ja palauttaa ne maatuessaan takaisin maaperään. Näin maan happamoitumista lisäävät ravinteet eivät pääse vuotamaan maahan, vaan viljeltävät kasvit pääsevät käyttämään niitä hyödyksi vähän kerrassaan.
Aluskasvit kylvetään samanaikaisesti muiden kasvien kanssa. Omassa puutarhassani minulla on tapana kylvää samettikukkaa vihannesten viereen. Kun viljelykausi on päättynyt, möyhennän samettikukat maahan, jolloin maasta tulee multavaa ja ravinteikasta. Näin viljelyala on myös tarkemmin käytössä, eikä rikkaruohoilla ole tilaa temmeltää.
Etanat suorastaan rakastavat samettikukkaa ja valitsevat kaikkien keittiöpuutarhassa kasvavien lajien joukosta juuri sen omakseen. Siksi kylvän samettikukkaa vihannesten ympärille. Iltaisin käyn noukkimassa etanat samettikukista pois. Ja jos joku jääkin huomaamatta, se syö samettikukkaa, eikä kasvattamiani taimia.
TEKSTI/VILJELIJÄ: ANNA FORSLUND / KUVA: ANNA FORSLUND