MISSING_TRANSLATION (TOPBAR.IMPERSONATE_ACT_AS)

Lisää ruukkukasveja pistokkaiden avulla

14. syyskuuta 2022

Oletko joskus kokeillut ottaa ruukkukasveistasi pistokkaita? Ehkä se on jo sinulle tuttua tai haluat kokeilla tekniikkaa ensi kertaa? Pistokkaiden ottaminen on helppo ja hauska tapa lisätä ruukkukasveja. Käymme läpi tavallisimmat menetelmät, joita ruukkukasvien lisäämisessä usein käytetään.

Joitakin kasveja lisätään ottamalla niistä oksa, toisia taas ottamalla niistä lehti. Eri kasvit edellyttävät erilaisten menetelmien käyttöä. Isokirjopeippi ja pelargoni ovat hyviä lajikkeita ensimmäisiin pistokaskokeiluihin. Niiden lisäämisessä käytetään ns. latvapistokasta. Jos taas haluat lisätä begoniaa tai anopinkieltä, irrota kasvista lehtipistokas.

Tavanomaisia tekniikoita

Latvapistokas

Latvapistokkaan ottaminen on helpoin ja yleisin tapa lisätä kasveja. Se sopii monien kasvien, kuten hibiskuksen, isokirjopeipin ja pelargonin lisäämiseen, sillä niissä lehdet kasvavat rungosta tai oksista. Leikkaa oksan latva irti juuri yhden lehtiparin yläpuolelta. Poista pistokkaasta alimmat lehdet ja jätä latvaan kaksi-neljä lehteä. Leikkauskohtaan syntyy uusia haaroja, joiden ansiosta emokasvista kasvaa tuuhea ja kaunis.

Lehtipistokas

Lehtipistokas tuottaa usein monta uutta taimea yhdestä ainoasta lehdestä. Menetelmä sopii erityisesti anopinkielelle, begonialle ja saintpaulialle. Tarkka työskentelytapa riippuu lisättävästä kasvista.

Anopinkielestä leikataan yksi lehti, lehti paloitellaan useaan muutaman sentin levyiseen osaan ja osaset asetetaan multaan, joka sitten kastellaan.

Begonian rungosta leikataan lehti, joka paloitellaan useaan osaan lehden koosta riippuen. Tärkeintä on, että jokaisessa palasessa on lehtisuonia, sillä juuret muodostuvat niistä. Sitten palat asetellaan multaan ja kastellaan.

Joidenkin kasvien kohdalla taimesta otetaan lehti, joka istutetaan multaan ja kastellaan. Näin tehdään esim. saintpauliaa lisättäessä.

Rönsypistokas

Olet ehkä huomannut, että esim. kirjorönsylilja tekee rönsyjä, joiden latvaan kehittyy ikään kuin pienoistaimia. Voit leikata ne irti ja asettaa veteen juurtumaan tai istuttaa suoraan maahan.

Versopistokas

Tämä tekniikka sopii parhaiten köynnöskasveille, kuten posliinikukalle ja varjomuratille. Leikkaa yksi kärhi kasvista ja paloittele se 8–10 cm:n pituisiksi paloiksi. Nypi lehdet pois lukuun ottamatta kahta lehteä latvassa. Leikkaa niiden yläpuolella mahdollisesti jatkuva tynkä pois. Aseta pistokas multaan ja kastele.

Runkopistokas

Tässä menetelmässä leikataan pala runkoa ja jätetään se muutamaksi päiväksi pöydälle niin, että leikkauspinta ehtii kuivua. Näin mätänemisen riski vähenee. Runkopistokasta käytettäessä on tärkeää panna merkille, kumpi puoli oli rungossa ylös- ja kumpi alaspäin. Istuta runko sitten hiekkaiseen maahan, mutta älä peitä, sillä runko tarvitsee edelleen paljon ilmaa, jotta se ei mätäne. Tämä menetelmä sopii esim. yönkuningattarelle ja pylvästyräkille.

Istutanko pistokkaan multaan vai veteen?

Pistokkaan asettamisesta veteen ei ole oikeastaan mitään hyötyä. Toki pistokas näyttää lasiastiassa kauniilta, ja juurten muodostumista on mukava seurata. Juuret, joita vedessä syntyy, ovat ns. vesijuuria. Kun pistokas sitten istutetaan maahan, siihen muodostuu uusia, ”oikeita” juuria. Sen jälkeen vesijuurilla ei enää ole tehtävää.

Monien mielestä pistokkaan juurruttaminen vedessä ennen maahan istuttamista on hyvä tapa, toiset taas istuttavat pistokkaan heti maahan. Kokeile, millä tavalla sinä onnistut parhaiten.